Stressinpoiston yksi parhaimpia ja upeampia keinoja on keväisin kotimetsästä illan pimeydestä sisälle kiemurteleva mustarastaan konsertto. Tämä upea laulaja elelee vuoden ympäriinsä pihapiirissämme. Lintulautamme pähkinä- ja siementarjonta takaa vieraamme viipymisen luonamme myös talvisin. Musta höyhenpeite ja kirkkaan oranssinkeltainen nokka on eittämätön tunnusmerkki.
Mustarastas viskoo lintulaudan alta auringonkukansiementen kuoria ja poimii pienempien lintujen maahan pudottamia siemeniä. Lintu on raju liikkeissään ja pelästyttää joskus tiaislauman lentoon. Tuo sama riehakkuus ja ruoanetsintä harmittaa puutarhuria, kun mustarastas pöyhii japanilaisen puutarhanurkkauksen sammalpeitteet ympäriinsä etsiessään sammalten alta syötävää. Valitettavasti sammalpeite ei ole vuosien varrella päässyt koskaan kunnolla juurtumaan männyn käkkyrän alle, kiitos laulajavieraamme.
Keväisin mustarastas palkitsee vieraanvaraisuutemme illan kahdella konsertolla. Ensimmäinen alkaa iltaseitsemän aikoihin, mutta on vasta lämmittelyä. Varsinainen konsertti pidetään illan hämärtyessä ja auringon juuri laskettua. Silloin tuo taituri lentää lähelle makuuhuoneemme ikkunaa ja esittää monipuolisen lauluvalikoimansa. Pimeydestä sisälle tuleva ääni keskeyttää iltalukemisen ja on oikein keskityttävä kuuntelemaan. Yleensä laulu myös johdattaa kuuntelijansa uneen. Odotan joka kevät innokkaana öiden lämpenemistä, jotta pääsen mukaan konserttiyleisön joukkoon.
Tämä luonnon konsertti tuo mieleen eräät kaukaiset kesäiset illat, kun asuimme kaupungissa kerrostalon ylimmissä kerroksissa. Paahteisen päivän jälkeen pidimme parvekkeen ovea auki, niin korkealla ei ollut pelkoa hyttysistäkään. Ja sitten täysin varoittamatta, ilmassa alkoi leijua saksofonin soitto, joku naapureista soitti kaihoisasti Louis Armstrongin "Summertime" -kappaletta ( http://www.youtube.com/watch?v=iBWSEPvT9IQ ). Kävi ilmi, että naapurimme repertuaari käsitti vain parisen kappaletta, mutta "Summertimen" myötä annoimme sen hänelle anteeksi.
Mustarastaalla soitin kulkee aina mukana ja vaikuttaa siltä, että konserttiesitys vaihtuu joka kausi vähän erilaiseksi, ainakaan vielä eivät kappaleet ole alkaneet liikaa muistuttamaan toisiaan. Mielestäni jokaisen ihmisen lähistöllä pitäisi asua yksi soittotaituri, maailma olisi tuolloin varmasti paljon rauhallisempi ja rennompi paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti