Ajattelin aikoinaan, että kunhan lapset lentävät pesästä, niin minulle tulee ylimääräistä omaa aikaa. Mietin tuolloin, että mitä sillä kaikella ajalla tekisin. Lukeminen, rakas harrastukseni, nousisi uusiin sfääreihin kun kukaan ei keskeyttäisi kesken jännittävän juonenkäänteen muutaman minuutin välein. Järjestötoimintaan en haikaillut takaisin, ne loputtomat talkoot sillä samalla pienellä ydinporukalla on jo toteutettu. Puutarha vie kesällä kaiken liikenevän vapaa-ajan - mitä nyt auringon laskiessa olisi pakko käydä kruisailemassa aviopuolison kanssa lähikaupungin kaduilla V8:n antaessa sykettä elämään.
Mietin niitä loputtomia syksyn ja talven iltoja, jolloin autotalli kutsukoon rauhassa miestä ja minä istun iltaa takan edessä. Olisihan se helppo tuijottaa televisiota, ottaa kudin käteen ja sammaloitua nojatuoliin. Äitiyslomilta tiedän miten helppoa on suunnitella viikko-ohjelma televisiosta tulevan ohjelmatarjonnan mukaan. Hitaasti televisio vetäisi minut pääosin passiiviseen rinnakkaiseloon, josta havahtuisin iltamyöhään nukkumaan.
Ajatus omista kotisivuista tuntui riittävän haasteelliselta ja myönnettäköön narsistiselta ajatukselta. Ehkä tuolloin, jo lähes kymmenen sitten, omat kotisivut olivat harvinaisempia. Leikittelin ajatuksella mitä aiheita sivulla käsiteltäisiin ja miten talvikuukausina maalaisin puutarhani tarinoita kesän väreistä ja tuoksuista haaveillen. Lukijoiksi kuvittelin muita yhtä pahasti peukalonsa vihreäksi värjänneitä.
Mutta lapset ovat vielä kotona, eivätkä toivottavasti lähde vielä ainakaan viiteen vuoteen - alaikäisiä kun ovat. Huomasin että sen lisäksi että olen itse pikku hiljaa muuttunut, on myös netti muuttunut valtavasti. En yksinkertaisesti jaksanut enää odottaa, että sitä ylimääräistä aikaa jostain siunaantuisi. Päätös omasta blogista on syntynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Tuntui että nyt on juuri oikea aika aloittaa.
Tämän ensimmäisen kirjoituksen julkaisen kainosti vain itselleni. Seuraavasta voisin jo vihjaista twiitillä. Ehkä joku jopa tulisi lukemaan - ajatus huimaa, mutta hyppäsin juuri koneesta ja toivon että laskuvarjoni kantaa pitkälle.
