Kävin tänään SomeTime2011-tapahtumassa. Olin kuullut viime vuoden tapahtumasta netin kautta ja seurasin pitkin talvea tapahtuman nettisivuilla (http://sometime2011.purot.net/) miten ohjelmaa rakennettiin ja miten selvästi pro-porukka oli kasaamassa tulevaa tapahtumaa.
En tiedä missä vaiheessa minulle kirkastui, että paikalle on päästävä. Tuntui että ainakin Etelä-Suomen aktiivisin twitter-porukka jota seuraan, oli tulossa tapahtumaan ja siksi tuntui luontevalta ajatukselta lähteä itse paikan päälle. Onneksi tajusin ilmoittautua ajoissa, koska loppumetreillä kävi ilmi, että tapahtuma alkoi olla täysin buukattu.
Harmittavan työyhteensattuman vuoksi en päässyt paikalle perjantaina, enkä ehtinyt seuraamaan #sometime2011-twiittejäkään kuin vasta perjantai-iltana. Ulkopuolisuuden tunne oli selkeä ja lisäksi osa tutuista oli paikalla vain perjantaina. Pedanttiin tapaani twiittailin vielä illalla miten autolla pääsee paikalle ja onko parkkipaikkoja saatavilla, että vain ei tulisi yllätyksiä matkan varrella.
Tunnustan että aamulla jännitti. Olin yksin matkalla tapahtumaan, jossa osallistujista osa oli netin kautta tuttuja, mutta en ollut heitä aiemmin tavannut. Tilaisuus järjestettiin Aalto Design Factoryssa, Otaniemessä ja saavuin sinne aamupäivästä. Olo oli kuin nettitreffeillä. Vastapuolesta tietää etukäteen yksittäisiä asioita, jopa enemmän kuin työkavereista, joiden kanssa on istuttu vuositolkulla kahvitauot, mutta siihen se sitten jääkin. Ulkonäkö ei aina vastaa avataria tai nicknamella ei ole mitään tekemistä nimilapun kanssa. Ehkä nimilappuun voisi lisätä some-nimen, jotta olisi helpompi yhdistää nettielämä todellisuuteen.
Yhtäkaikki tapasin paikalla monta tuttua twitter-kaveria, osaa katselin ensin vähän syrjäsilmältä ja osa tuntui heti tutulta. Loistavaa oli, että tiesi heti mistä asioista kenenkin kanssa pääsee etenemään, esim. @käyräranta tunnusti että heilläkään ei ole kompostia - se tieto lievitti huonoa omaatuntoani. Paahteisessa päivässä tuli myös tutuksi @stedi , @teemukorpi ja onneksi tuli tavattua myös @nettimuori. Naisten some -keskustelussa paikalla oli toistakymmentä tuttua twitteristiä, joiden kanssa olimme nopeasti vilkkaassa keskustelussa. Ulkoa kuului pihalta upeaa laulua, sää oli helteinen ja kaikilla oli selkeästi omaehtoinen läsnäolon fiilis.
Jos jotakin jäi tapahtumasta erityisesti mieleen, se oli tunne siitä että some-porukka otti "uudet kasvot" mukaan iloisesti ja vapautuneesti. Totta kai ennestään tutut hakeutuivat toistensa seuraan, osa kun on tuttuja myös tosielämässään. Mutta ihan yksin ei tarvinnut jäädä. Ainakaan jos vähän uskalsi ottaa kontaktia. Ajaessani iltapäivällä kotiinpäin päätin että tänne täytyy tulla ensi vuonna uudestaan. Peukutan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti