Kun ensimmäistä kertaa ylitin Alpit lentokoneella, vaikutuin näkemästäni niin, että toiveissa oli päästä näkemään niitä vähän lähempää. En suinkaan suunnitellut valloittavani niitä vaelluskengät jalassa, joten ajattelin että automatkalla voisi päästä riittävän lähelle Alppeja. Laskettelu ei myöskään kuulu harrastuksiini, joten kesäinen matkan teko tuntui luontevalta valinnalta. Valitettavasti aika ajatuksesta toteutukseen kestikin sitten useita vuosia, automatkailu Euroopassa kun ei ollut perheemme mielestä paras tapa viettää lomaa. Ja lasten ollessa pieniä, ei ajatus autoilusta ollut ensimmäisenä mielessä.
Mutta suunnitelma automatkasta sai jäädä törmätessäni netissä tietoon junareiteistä, jotka eivät tylsästi kulje Alppien lävitse tunneleissa vaan jotka nousevat ylös rinteitä henkeäsalpaavin näköaloin. Tänä kesänä kesälomamatkalla oli tarkoitus tutustua Keski-Euroopan maihin, joten lensimme ensiksi Saksaan, Müncheniin ja matkasimme sieltä junalla Sveitsin Zürichiin. Zürichista jatkoimme matkaa Churiin, jossa nousimme Bernina-junaan. Tämä juna matkaa Churista Italian Tiranoon. Junat ovat upeita panorama-ikkunallisia ja vaunuissa on hyvin tilaa myös matkatavaroille. Matka kesti noin neljä tuntia, yhteensä 122 kilometriä, matkalla oli 55 tunnelia ja 196 siltaa ja viaduktia. Reitti kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin - eikä syyttä.
Lähtiessämme Churista ilma oli sadetta ennustava ja pilvet roikkuivat alhaalla. Ehdimme jo pelätä, että Alppien huiput jäisivät meiltä näkemättä, mutta sää parani kun junamme alkoi nousta Alppien pohjoisrinnettä ylöspäin. Korkein näkemämme huippu oli Piz Bernina, joka on 4048 metriä meren pinnasta. Itse rata nousee Churin 584 metrin korkeudesta Ospizio Bernina -aseman 2253 metriin ja laskeutuu Italiassa Tiranon 429 metriin. Reitin korkeimmalla kohdalla saattoi junan ikkunan lävitse tuntea ilman selvästi viilenneen, tuuli piiskasi asemarakennusta ympäröiviä heinäniittyjä ja vaeltajat olivat pukeutuneet paksuihin takkeihin ja pipoihin. Rata on pääosin yksiraiteinen, joten matka keskeytyi välillä kun odotettiin vastaan tulevaa junaa ohituspaikoilla. Näkymät olivat huikeat ja ylhäällä kirkkaan sään ansiosta pystyimme näkemään selvästi kymmenien kilometrien päähän.
Laskeutuessamme alas Italiaan päin, serpentiinireitti muistutti Norjan vastaavia autoteitä. Suuri hämmästys kävi lävitse junanvaunumme, kun katsoimme miten junanradan viereisellä polulla innokkaat maastopyöräilijät polkivat pyörällään kunnioitettavaa ylämäkeä. Tässä vaiheessa Italiassa vallitseva helleaalto oli jo alkanut nostaa vaunun lämpötilaa, joten pyöräilijöiden kunto täytyi olla todella kova.
Matkalippuja varatessa matkatoimisto oli ehdottanut meille Bernina-junan nettisivujen markkinoimaa parin tunnin bussimatkaa Churista takaisin Sveitsiin puolelle Luganoon. Koska tarkoituksemme oli jatkaa Tiranosta suoraan Milanoon, olimme jättäneet bussimatkan väliin. Tämä olikin hyvä ratkaisu, koska Tiranoon saavuttuamme olimme jo matkanneet yli viisi tuntia junalla ja seurueen nuorin oli selvästi saanut matkailusta vähäksi aikaa tarpeekseen. Tiranossa on kaksi eri rautatieasemaa, jotka sijaitsevat 50 metrin päästä toisistaan. Kumpaankin tulee oma rautatie, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa. Mikäli meillä olisi ollut kiire, olisimme päässeet jatkamaan matkaa Milanoon vajaan puolen tunnin kuluttua, mutta koska Tirano vaikutti viehättävältä pikkukaupungilta (tai ennemmin isolta kylältä), päätimme jäädä sinne lounaalle.
Parin tunnin päästä jatkoimme matkaa paikallisjunalla kohti Milanoa. Reitti kulki upeiden järvimaisemien kautta, hellesää alkoi uuvuttaa matkailijoita ja niinpä nuorimmat matkailijat uuvahtivat nukkumaan. Saavuimme Milanoon lähes 11 tunnin matkan tehneenä, mutta maisemat olivat olleet sen arvoisia!
Mikäli tämä junamatka alkoi kiinnostamaan, käy katsomassa
täältä lisätietoja . Paikkalippu Bernina-junaan on pakollinen ja sen voi varata aikaisintaan kaksi kuukautta ennen lähtöpäivää. Lisävinkkinä suosittelen kulkemaan matkan kuten mekin Sveitsistä Italiaan, sillä Sveitsin junat ovat lähes poikkeuksetta aikataulussa, kun taas Italiassa kaikki on mahdollista - ja aikataulut viitteellisiä. Lähtiessämme maasta parisen päivää myöhemmin totesimme, että Italian suurimmissa kaupungeissa oli alkanut juna-, bussi- ja metrolakko. Onneksi bussipikavuoro Milanon Malpensan lentokentälle kulki vielä ainakin aamupäivästä ja pääsimme ajoissa lentokentälle. Miten olisikaan käynyt jos olisimme tuona päivänä vasta olleet matkalla Milanosta kohti Tiranoa...
