Markkinoinnin ammattilaisena ihmetyttää usein miten lehdistön sananvapaus aiheuttaa huimia ylilyöntejä elintarvikeviestinnässä. Tuotteiden pakkausmerkinnät ja kaikki tuotteita koskeva markkinointiviestintä on tarkasti elintarvikelainsäädännössä ohjailtu. Viime joulukuussa julkistettu EU:n elintarvikeinformaatioasetus antaa tarkat ohjeet tuotteista annettaville perusfaktoille. Tosin suurin ongelma tällä hetkellä on se, että asetus tarvitsee kipeästi tarkennuksia ja näyttää siltä että kansalliset viranomaiset eivät kunnolla ehdi tulkintoja antaa ja kaikkia pakkausmerkintöjä ei ehditä päivittää ennen kuin kolmen vuoden siirtymäaika on jo ohitettu.
Esimerkiksi tällä hetkellä asetus ei anna virallista lupaa ilmoittaa laktoosin määrää ravintoarvotiedoissa. Ja mikäli tietoa ei anneta ravintoarvotiedoissa, ei tuotteesta voida kertoa sen olevat laktoositon. Täällä laktoosi-intolerantikkojen luvatussa maassa kyseinen tieto on jo kuluttajienkin mielestä pakollinen pakkausmerkintä. Viranomaisten epävirallinen lupa laktoosin ilmoittamiseen on huhupuheiden mukaan kuulemma saatu, mutta viranomaiset ovat niin ylityöllistettyjä, että kovin nopeita virallisia ohjeita ei vain ehditä valmistella.
Viime vuosina esillä ollut EU:n suuri terveysväittämäasetus tuli kyllä tarpeeseen, vaikkakin suuri osa harkinnassa olevista terveysväittämistä on vielä käsittelyä vailla. EFSA, joka tekee arvioinnit ja ehdotukset EU:lle, joutui todella suuren urakan eteen saadessaan valtaosan eurooppalaisen elintarviketeollisuuden kehuista ja väittämistä tutkittavakseen. Osa harhaanjohtavista ravitsemus- ja terveysväittämistä on jo nyt saanut virallisen hylkäyksen ja ne poistuvat pikku hiljaa pakkauksista. Uudet väittämät tulee hyväksyttää EFSA:lla ja EU:lla ennen niiden käyttöönottoa. Näin lainsäädäntö ohjailee valmistajia ja on osaltaan takaamassa tutkitun ja turvallisen tiedon välitystä kuluttajille.
Mutta kun samaan aikaan lehdistö revittelee etusivuillaan mitä kummallisempia väittämiä, ei ole ihme että epävarmat kuluttajat kääntyvät viranomaisten ja elintarvikevalmistajien puoleen kysymyksineen. Joskus tuntuu että kärpässientä lukuun ottamatta suomalaisessa metsässä ei sellaista superkasvia kasva, joka ei parantaisi joko syövästä tai sokeudesta. Ravitsemusartikkelit viittaavat tutkimuksiin, joiden tulkinnasta toimittajilla ei ole tavallista kuluttajaa kummempaa tietotaitoa. Se että tutkimus on julkaistu yhtenä tuhansien tutkimusten joukossa, ei valitettavasti tee siitä automaattisesti totuutta. Mutta jostakinhan ne myyvät kansitekstit ja näyttävät artikkelit on vain keksittävä.
Toinen ravintoon liittyvien ylilyöntien lähde ovat erilaiset julkkikset. Vuosikymmen sitten julkisuutta haettiin tulemalla uskoon, nyt uskonnon sijasta helpotusta julkkikselle tuovat erilaiset ruokavaliot. Ja jos Mikael Jungner kertoo jättäneensä kokonaan maidon pois ruokavaliostaan ja lukeneensa netistä että se aiheuttaa syöpää ja sydänkohtauksia, ei vuosikausia toteutettu maidon terveellisyyttä korostava kampanjointi voi kuin huokaista syvään - jälleen kerran.
Karppaajien jo katuessa sydän- ja verisuonitaudeista varoittavien lääkäreiden ohjauksessa hurmostaan, seuraavaksi hype-ruokavalioksi on ennustettu gluteenitonta ruokavaliota. Ison veden tuolla puolen on gluteenin välttäminen ruokavaliossa jo aloitettu, ja sieltä se on näyttänyt nyt tulevan Suomeenkin. Toisaalta jos nouseva kysyntä laskee gluteenittomien tuotteiden hintatasoa, olen iloinen suomalaisten keliaakikkojen puolesta. Erityisruokavaliovalmisteista kun kauppa on halukas ottamaan reilusti katetta, kun sitä on kohderyhmän pakko ostaa korkeasta hinnasta huolimatta.
Ihmettelen eikö sitä tavallista talonpoikaisjärkeä voitaisi korostaa myös lehtien ravitsemuskirjoittelussa. Mikään ainesosa ei yksistään paranna maailmaa, monipuolisen ja terveellisen ruokavalion kun voi koota ihan peruskaupan tarjonnasta. Kohtuusyöminen yhdistettynä kohtuulliseen liikuntaan on perusterveelle ihmiselle riittävä ja turvallinen perusta. Sairauden hoidossa ruokavaliosta saattaa olla apua, mutta siihen kannattaa pyytää apua ravitsemusneuvojalta, ohjaukseen pääsee hoitavan lääkärin kautta.
Nämä lehtien puoskaroinnit, julkkisten ihmeparantumisuutiset ja sensaatiomaiset nettikirjoittelut kun ovat samalla tasolla kuin entisaikojen "akkain puheet". Paljon melua mutta kovin vähän arvokasta sisältöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti