Isänpäivän kunniaksi lämmin ilmavirtaus muutti vesisateen myötä jo valkoiseksi muuttuneen maan taas takaisin syksyn tasaiseen väripalettiin. Ruskeanharmaat pilvet tuntuvat ulottuvan nyt maahan asti ja ulos katsoessa kaikki luonnon värit näyttävät kauhtuneilta ja kuluneilta.
Elämän arki muistuttaa ulkona vallitsevaa puolihämärää. Päivittäin toistuvat rutiinit saavat elämän värit samentumaan ja viikot eivät tunnu eroavan toisistaan. Sanotaan että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin päivät tuntuvat kulkevan eteenpäin. Ei siitä ole kauaakaan kun loka-marraskuussa pesukone pyöritti päivittäin puhtaaksi kura- ja ulkohaalareita innokkaiden leikkijöiden jäljiltä. Nyt kuopus jo opettelee kävelemään korkkareilla. Työt vievät valtaosan valveillaoloajasta, seuraavaksi eniten aikaa kuluu nukkuessa - näin syksyllä ei virtaa tunnu enää riittävän niille lopuille tunneille.
Keväällä ei ole mitään ongelmaa iltayhdeksältä istahtaa harrasteauton kyytiin ja suunnata iltacruisingille, vastaavaan ajankohtaan marraskuussa sitä jo hakeutuu mielessään sänkyyn lukemaan pari kappaletta yöpöydällä odottavaa kirjaa ja mikäli valot ei ole sammutettu kymmenen maissa, on aamun ylösnousu yhtä tuskaa.
En ole mielestäni kärsinyt kaamosmasennuksesta, mutta silti syksyn ja alkutalven pimeys aiheuttaa passiivisuutta ja peruslaiskana jään mielellään viltin alle kyyhöttämään takan lämmössä. Jotkut aloittavat uuden harrastuksen juuri alkusyksystä ja kertovat innostuneita miten ovat opettelemassa uuden kielen alkeita, kokeilemassa uusinta jumppametodia tai ovat löytäneet jonkun muun innoituksen aiheen elämään.
Minulle syksy antaa luvan hetkeksi luovuttaa, kääntyä sisäänpäin ja nauttia jouten olosta. Olen jo mielessäni päättänyt kutoa taas yhdet villasukat - ne yhdet pitää ainakin talvessa kutoa, mutta en ole vielä saanut otettua lankoja ja kutimia esille. En ole vielä kaiketi tarpeeksi tylsistynyt.
Joskus sitä tuntee huonoa omaatuntoa kun itse hakeutuu viikonloppuna katsomaan nettitelevisiosta viikolla katsomatta jääneitä mieliohjelmiaan, kun samaan aikaan aviopuoliso puuhailee ahkerana talouden rästitehtäviä. Nytkin puutarhakalusteet siirtyvät talvisäilytykseen ja omenapuut saavat jänissuojat minun istuessani sisällä lämpimässä tietokoneen ääressä.
Syksy näkyy myös ruokavaliossa, mihinkään muuhun vuodenaikaan ei suklaa maistu näin hyvältä. Kasvava suklaanhimo huipentuu jouluun, jolloin konvehteja tulee syötyä vuorokauden ympäri. Myös lämpöiset keitot ja mausteiset ruoat kuuluvat syksyyn. Ihan kuin elimistö kaipaisi mausteiden muodossa vähän herättelyä. Tosin vaa'an kanssa täytyy tarkkailla, että syksyn hedonistinen elämäntapani ei karkaa käsistä.
Kun lumipeite saapuu pysyvästi, yleensä jouluun mennessä, valoisuus tuo uutta virtaa elimistööni. Talven juhlakauden jälkeen mieli alkaa jo odotella kevään kirkkaita päiviä ja ensimmäiset kukansiemenet istutetaan aikaisin multaan toiveissa kaunis kesä.
Mutta nyt ei vielä ole sen aika. Nyt voin vielä kääntää kylkeä ja ahmia vielä yhden kirjan - konvehtirasiassakin taitaa olla vielä muutama pala jäljellä... nauttikaamme elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti