lauantai 2. huhtikuuta 2011

Näkökulmia ja rutiineita


Minulla on työperäinen ongelma. Huomaan, että käsittelen herkästi vastaantulevia tehtäviä ja haasteita vain omista lähtökohdistani. Syynä voi olla useinkin hektinen työtahti tai jo ennestäänkin täysi tehtävälista, joka kummittelee mielessä. Vastaus kysymykseen tai pyyntöön lähtee selkärangasta ennenkuin aivot ehtivät mukaan. Aina se ei tarkoita, että ensiratkaisu asiaan olisi se kaikkein helpoin - valitettavasti joskus se voi tarkoittaa jopa ylimääräisiä työtunteja tai turhanpäiväistä viivästystä.

Olen yrittänyt opetella ottamaan etäisyyttä asioihin, pyytämään hetken miettimisaikaa tai esimerkiksi tarkentanut kysymysten muodossa työtehtävää yhdessä sen antajan kanssa. Usein ensireaktio vie kyllä kaltaiseni konkarin oikeaan, mutta mitä visaisempi tai laajempi asia on, sitä tärkeämpää on tarkastella sitä kuin ulkopuolisena. Joskus toivoisikin, että ne kaikkein parhaimmat työideat keksittäisiin perjantaina iltapäivällä, jotta aivot voisivat käsitellä niitä rauhassa viikonlopun ajan.

Eräänä yönä heräsin jostakin syystä täysin virkeänä. Odottelin aikani, mutta koska unta ei tuntunut millään tulevan, annoin periksi ja päätin aikani kuluksi käsitellä kaikessa rauhassa edellispäivänä palaverissa esiinnoussutta ideaa. Taisin olla hereillä parisen tuntia ja sinä aikana uusi kampanjaidea muotoutui kuin huomaamatta. Olin niin virkeä, että en nähnyt mitään syytä kirjoittaa muistiinpanoja  - jotenkin olin täysin varma, että muistaisin kaikki yksityiskohdatkin vielä aamulla.

Kun sitten töissä kerroin palaverissa suunnitelmasta ja sivulauseessa kerroin sitä yöllä parisen tuntia kehitelleeni, työkaveri pudisti päätään ja luuli kai minun lopullisesti seonneen. Nyt suunnitelma on selvityksessä ja toivottavasti voimme käyttää sitä tulevassa kampanjoinnissa. Jos olisin yrittänyt samaa työpäivän aikana, sähköpostin tulviessa ylitse ja puhelimen jatkuvasti keskeyttäessä, en olisi pystynyt samaan. Työpäivänä rutiininomaiset työt etenevät vauhdilla, mutta ajatustyötä vaativat tehtävät on pakko jättää toimiston ulkopuolelle.

Tehtäväsuunnittelussa sekä uusi näkökulma että arkirutiinista poikkeava ympäristö tuottavat parhaat ideat. Aivoriihet toimivat mielestäni parhaiten, kun yhdessä ensin pureudutaan ongelman lähtökohtiin ja sitten jätetään se hetkeksi odottelemaan kunkin osallistujan alitajuntaan. Tässä vaiheessa pitäisi osata nousta riittävän kauas tilanteen ulkopuolelle ja katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä. Kuten yllä olevassa kuvassa, näkymä Pariisin Sacré-Coueuriltä antaa kaupungista täysin eri kuvan, kuin vaikkapa Riemukaaren ympäristön autovilinä.

Pitäisi useammin muistaa nousta ylemmäs ja katsella kokonaisuutta. Siitä voisi oikeasti olla hyötyä.

2 kommenttia:

  1. Toisaalta tietenkin on ihan normaalia, että niitä asioita käsittelee siitä omasta näkökulmasta, ainakin välillä. Vaikeaahan (ja jopa mahdotonta) se on aina yrittää katsella kokonaisuuksia ja muiden silmin.

    Yöllä yleensä tulee ne parhaat ideat... Ja ne myös usein jää kirjaamatta ylös, joten aamulla niistä tapaa olla jäljellä vain luuranko, jos sitäkään. Itse asiassa joskus toimisto (tai koululuokka, jos opiskelusta puhutaan) saattaa olla se kaikkein huonoin ympäristö ideoinnille. Eräs digimarkkinoinnin osaaja paljasti saavansa parhaat ideat yleensä vessassa sitä isompaa asiaa hoitaessaan. Niin kai se menee vähän itse kullakin.

    Tervetuloa bloggaamisen pariin, hyvältä näyttää.

    VastaaPoista
  2. Jostain ihmeen syystä sähköposti muokkaa työntekoamme tällä hetkellä enemmän kuin mitä esimerkiksi kännykät tekivät vuosia sitten. Sähköpostin perusideahan pitäisi olla 'lähetän tämän nyt, lukekoon kun ehtii', mutta me työmuurahaiset otamme liian usein saamamme sähköpostin vastaan tyyliin 'aargh, minun pitää kuitata tuohon jotain nyt saman tien että saan sen pois'... Ja noidankehä syntyy kun lähettäjät huomaavat että 'upeaa, tuolta saan nopeat vastaukset'. Mikään ei tosiaan voita mainitsemaasi aivoriihtä ja ajan kanssa tapahtuvaa suunnittelua ja määrittelyä! Valitettavan usein se kaikki vain unohtuu sähköpostien nopeasti polttavaan kiirastuleen.

    VastaaPoista