Tällä viikolla tuli Prismassa viimeinen jakso kolmiosaisesta dokumentista, jossa toimittaja kertoi miten lähinnä amerikkalainen elintarviketeollisuus on vuosikymmeniä lobannut viranomaisia ja päättäjiä. Teollisuus on syöttänyt kuluttajille lukemattomia maissiperäisellä makeutusaineella valmistettuja tuotteita, jotka aiheuttavat riippuvuutta ja kasvattanut pikaruoka-annoksia niin että amerikkalaisista yhä useampi on sairaalloisen lihava. Dokumentissa haastatellut asiantuntijat kertoivat miten tahdoton kuluttaja ahmii yhä suurempia annoksia makeita ja rasvaisia ruokia, kuinka markkinamiehet nostavat katteitaan kuluttajien kustannuksella ja pakottavat nämä syömään yhä isompia annoksia.
Anteeksi mitä? Katsoin ohjelmaa epäuskoisena, toivoin että toimittaja tahallaan kärjisti viestiään, mutta lopputuloksena tarinassa oli, että poloinen liikalihava kuluttaja on tahtomattaan kasvatettu viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana valtavaksi kuin lahtipossu.
Mielestäni yksikään lukutaitoinen, normaaliälyinen ja aikuinen ihminen ei voi piiloutua viranomaisten tai elintarviketeollisuuden selän taakse liikakiloineen. Mitä väliä on sillä että pikaruokapaikassa on valtavan kokoisia parin litran limusaaveja tai jättilautasellisen verran ranskalaisia? Eihän niitä ole pakko ostaa - vaan voi tyytyä siihen pienempään annokseen. On turha väittää että kaupassa on vain lihottavia ruokia tai että terveellisen ruoan ostaminen on liian vaikeaa. Oletettavasti nämä ihmiset eivät koskaan ole käyneet siinä vakiokauppansa hedelmä- tai vihannesosastolla, ostanut kokojyväleipää tai -pastaa, valmistanut yksinkertaista perusruokaa tai ohittanut pikaruokapaikkaa.
Viime viikolla julkistettiin suomalaisille uudet ravitsemussuositukset, ne mukailevat viime vuoden lopulla julkistettuja uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia. Pelkästään tutustumalla tuohon aineistoon saa sellaisen rautaisannoksen ohjeita miten rakentaa yksinkertaisesti terveellinen ruokavalio, joka ei johda sairaalloiseen ylipainoon. Näiden ohjeiden lisäksi tarvitaan itsekuria ja päätös liikkua edes hieman enemmän kuin aikaisemmin. Yhä edelleen voi satunnaisesti herkutella pikaruoalla tai suklaalla, kunhan pitää mielessä kohtuuden sekä ruoan että alkoholin nauttimisessa. Kaikkien ei tarvitse olla langanlaihoja, pieni ylipaino voi olla joillekin jopa pukevamman näköistä.
Tiedän että on olemassa joukko ihmisiä joille sairaus tai sen lääkitys aiheuttaa turvotusta ja tuo liikakiloja, sekä liikalihavuudesta johtuvia lisäsairauksia - tässä mielipiteessä ei todellakaan ole kyse heistä. Vaan ihan niistä tavallisista aikuisista ihmisistä jotka itse ovat syöneet itselleen liikalihavuudesta johtuvia nivel-, sydän- ja verisuonisairauksia, ehkä masentuneetkin. Onko heillä oikeutta väittää että kaikki on yhteiskunnan syytä - että he ovat vain syyttömiä uhreja? Eikö olisi reilumpaa vain katsoa peiliin, yrittää tehdä kerralla kunnon ryhtiliike ja syödä itsensä terveeksi.
Olipa harvinaisen klassistinen postaus. Suosittelen perehtymään asiaan paremmin ennen kuin alkaa kommentoida moista yhden dokumentin perusteella. Yhdysvalloissa yhteiskuntarakenne ja monet muut asiat ovat kaukana Suomesta, mikä helposti unohtuu, kun esimerkiksi jenkkileffat/sarjat keskittyvät lähinnä kaupungeissa asuvien ylempien yhteisluokkaryhmien elämään. Entä jos sinun vakiokaupassasi ei olisi heviosastoa? Kyllä, se on täysin mahdollista. Entä jos sinulla ei ole varaa niihin kasviksiin? Jos kouluruokakin on pikaruokaa, se muuttuu normaaliksi ruoaksi.
VastaaPoistaSuosittelen lukemaan vaikkapa Barbara Ehrenreichin kirjan Nälkäpalkalla, joka ei käsittele suoraan tätä aihetta, mutta antaa vähän perspektiiviä siihen, millaista on olla köyhä Yhdysvalloissa. Jos perheenäiti joutuu tekemään kahta täysipäiväistä työtä elättääkseen perheensä juuri ja juuri (ja yllättävän monilla ei edes ole esimerkiksi liettä, koska he asuvat motellissa tai asuntovaunussa!), en ihmettele, että silloin ei välttämättä ole voimia miettiä terveellisen ruoan laittamista perheelle.