Uusi, yhtenäinen pakkauslainsäädäntö Euroopassa on lähtökohtaisesti hyvä juttu, monet kansalliset rönsyilyt karisevat ja tuotteet pääsevät kulkemaan vapaammin eri maiden välillä. Kuten muussakin lainsäädännössä, Suomi on tämän ryhmän yksi tiukimmista maista, joten kaupassa huomaa miten pakkauksia on jo viilailtu uuden lainsäädännön mukaisiksi hyvissä ajoin.
Kun tutustuu lainsäädäntöön tarkemmin, tajuaa että lakipykäliin on näemmä jouduttu ujuttamaan mitä itsestään selvimpiä kohtia. Mielestäni ihminen, joka on varustettu peruskoulupohjaisella tietämyksellä pitäisi ymmärtää, että voi tehdään maidosta ilman että se pitää erikseen pakkauksessa kertoa. Tai että parasta ennen -päiväys ei tarkoita että sen jälkeen tuote on syömäkelvoton.
Näyttää siltä että yhä suurempi joukko suomalaisia (muiden eurooppalaisten joukossa) on vieraantunut maataloudesta niin vahvasti, ettei hän erota peruselintarvikkeen tuoreutta ilman sen pakkaukseen merkittyä päivämäärää (mikrobiologisesti helposti pilaantuvat ruoat on toki eri asia). Olisi suotavaa että tällainen perinneoppi siirtyisi vanhemmilta lapsille, koulussa sitä voi toki myös opettaa kotitaloustunnilla, mutta vastuu lasten jokapäiväisestä selviytymisestä hengissä on kuitenkin vanhempien.
Elin lapsuuteni 60- ja 70-luvun maatilalla, jossa osa elintarvikkeista kasvatettiin itse, lypsettiin omista lehmistä - tai ostettiin kaupasta. Opin kyllä miltä vanhettunut maito haisee tai miksi tuoretta leipää ei pidä pakata tiiviiseen muovipussiin jos ei halunnut sen nopeasti homehtuvan. Ei kaupan elintarvikkeissa tuolloin ollut mitään päivämääriä, kalatkin ostettiin suoraan kiertävän kalakauppiaan farmariauton kylmälaukusta, koska kaupasta ei niin tuoretta kalaa saanut. Eikä sairastuttu ruokamyrkytyksiin...
Lehdissä uutisoidaan miten suomalaiset heittävät vuosittain yli 400 miljoonaa kiloa ruokaa roskiin. Miten paljon siitä on oikeasti pilaantunutta? Osa tuosta määrästä olisi edelleen täysin syötävää, omilla aisteilla helposti varmistettavissa, mutta heitettynä roskiin koska päiväykset kertovat tuotteen menettäneen parhaimman syöntihetkensä. Lähtökohtaisesti yli tarpeen ostetuista määristä tai epäterveistä ostotottumuksista nyt puhumattakaan.
Erilaiset allergiat ja ruokarajoitteet ovat lisääntyneet, joten sen vuoksi pakkauksissa vilisee erilaisia varoituksia ja selvityksiä. Laktoosi-intolerantikkona on kätevää kun laktoosin määrä on ilmoitettu pakkauksessa ja moni pähkinäallergikko on voinut välttää vaarallisen tilanteen kun pakkauksessa on merkintä mahdollisista jäämistä.
Pakkauksissa ilmoitetaan tällä hetkellä yli kymmenen eri allergisoivan tuoteryhmän raaka-aineista, ja arvatenkin määrä tulee nousemaan vielä siitäkin. Koska elintarviketeollisuus valmistaa samoissa tiloissa monenlaisia tuotteita, lisääntyy samassa suhteessa myös jäämistä varoittavat tekstit. Kohta ne varmaan ohittavat pituudessa ainesosaluettelon, vaikka jäämä-merkintää ei ohjeiden mukaan saa käyttää kuin vasta viimeisenä vaihtoehtona, huolellisen valmistus- ja pakkaussuunnittelun, puhdistuksen ja omavalvonnan jälkeen.
Tänä vuonna on ollut huomattavan paljon elintarvikkeiden markkinoilta takaisinvetoja. Syynä yleensä on että tuotteessa epäillään tai on todettu olevan allergisoivaa ainetta, jota ei ole ilmoitettu pakkauksessa. Virheet ovat inhimillisiä, yritysten laatujärjestelmät huomaavat virheet tarkemmin ja varoitusjärjestelmä on Evirassa hyvin viritetty. En usko että virheitä syntyy enemmän kuin aikaisemminkaan, niistä vain tiedotetaan enemmän. Silti kuluttajat näiden uutisten jälkeen puhuvat ja epäilevät elintarviketeollisuuden turvallisuutta.
Ehkä lainsäädäntö pitää siis oikeasti tehdä sen kaikkein tyhmimmän kuluttajan avuksi, jotta hän ei myrkyttäisi itseään vanhentuneella ruoalla tai nauttisi tuotetta joka ei hänelle sovi. Maalaisjärki saa hautautua multaan ja tulevaisuuden ruokasukupolvet vieraantuvat yhä pahemmin alkuperäisestä ruoasta. Se on sääli.
